Viikonloppuilua

Perhe lähti mökille, tai yksi lapsista jäi mun kanssa kotiin. Nautitaan rauhasta :)


Mä olen ottanut itseäni niskasta ja yrittänyt liikkua joka päivä.


Laskin että vähinään 5km on tullut päivittäin käveltyä. Nyt mietin että lähdenkö kävelemään tuonne 6km päähän kaverille kahville. Vois tehdä ihan hyvää vaikka sateinen ilma onkin.


Mua ahdistaa nää kilot, jotka tuli kun lopetin tupakan mutta mä oon niin ylpeä että pääsin tupakasta eroon että onhan nää kilot pienempi paha! Mutt haluan ne pois ja haluan mahtua vaateisiini, en tahdo ostaa uusia kun kaappi täys vaatetta mihin tahdon mahtua!


Nyt astainpesu- ja pyykinpesukoneet päälle ja sit sen jälkeen ulkoilemaan!


Hyvää viikonloppua!

Väsymystä ilmassa

Mä oon niin väsynyt. 


Tuo kuopus on taas jaksanut muutamana iltana valvoa kevyesti yhteen yöllä ja aamulla mun täytynyt herätä jo ennen klo 7.


Viime yönä sain nukuttua mutta väsytää kuitenkin.


Oon viime torstaista asti syönyt tuota sertralinia, mitään sivuvaikutuksia ei oo tullut tai sit en onn huomannut :D
Odotan vain että ne alkaa vaikuttaa. Mä en jaksa olla koko ajan vihainen, ärtynyt ym..


Nuo pakkoajatukset huh huh.. musta tuntuu että mul menee kaikki plörinäks jos nää napit ei ala auttaa.
Oon miettinyt pyörään sitä peräkärryä ni eilen illalla sänkyyn mentäessä laitoin silmät kiinni ja sit alko filmi pyöriä miten ajan pyörällä se kärry perässä ja tapahtuu kaikkea kauheeta :( 


Taitaa jäädä kärryn hankkiminen.


Tarkoitus olisi tänään lähteä poikien ja tuon kuopuksen kanssa perhekerhoilemaan :)


Stressaan vain noita matkoja.. Pojilla kun on tunnetusti korvat vain koristeena!

Lauantai fiiliksiä

Onhan ollut päivä.
Mitään fiksua en kyllä oo aikaiseksi saanut.


Kävin tyttöjen 7v ja 1v8kk postissa hakemassa Me&i paketin ja samalla haettiin herkkuja.
Mies on mökillä muiden lasten kanssa :)


Tuo kuopus ollut yhtä kiukkua koko päivän.. mikään ei tunnu olevan hyvin :(
Päiväunetkin nukkui ihan liian myöhään joten saa valvoa taas myöhään tänään.


Yksi ystävä kävi onneksi piristämässä iltaa :)


Mulla kävi pieni tapaturma eilen.. Olin tyttöjen kanssa saunassa ja autoin tuota nuorinta varovasti sieltä pois ni kaaduinpa itse :/ Sääressä mukava mustelma, varpaat hellänä ja mustana kaksi sormea kipeinä ja käsivarsi hienosti mustelmilla niin ja olkapää muljahti ikävästi. Oli muutamasta sentistä kii etten itseäni kiukaaseen polttanut.


No tästä johtuen yöunet meinas mennä kun taas kaikki maailman kauhukuvat pyöri mielessä :(


Miten mä olenkin taas niin kovin tapaturma altis :(

Yksinäisyys

Tää yksinäisyys välillä raastaa mua..


Vaikka yksin olekaan mutta tuntuu kuin olisin.
Mulla on ihana mies ja lapset mutta kaipaan elämääni muutakin ja ne on ystäviä,
harmi ettei niitä vain tunnu olevan.


Olen kyllästynyt näihin "ystäviin" ketkä ottavat yhteyttä vain kun tahtovat jotain.
Olen kyllästynyt siihen että vaikka nämä "ystävät" tietävät että mulla ei kaikki olo okei ni kukaan ei kuitenkaan yhteyttä pidä saati kysy miten menee?


Miksi sen pitää aina olla minä kuka pitää huolen että yhteyttä pidetään,
Miksi minä olen niin hiton sinisilmäinen etten osaa vain olla välittämättä ja antaa olla?


Mä olen niin huono tutustumaan uusiin ihmisiin, aina tuntuu että kaikki vain arvostelee, miten pukeudut, miten kilttejä lapset ovat, miten kiiltävä koti on ym.


Olen niin epävarma itsestäni etten osaa olla oma itseni ja jos jollekin puhun ja huomaan että toinen elehtii kerrankin niin et joo-o tai alkaa puhua yhtäkkiä kesken jutun jollekin muulle sulkeudun ja tekisi mieleni itkeä.
Ja yleensä sitten lähden kotiin.


Huomaan että usein puran huonoa oloani noihin lapsiin mikä on suuri harmi.

Uuden blogin aloitus.

Olen siis viiden lapsen äiti. Jonkin asteisesta masennuksesta kärsivä (uupumuksesta) Mutta apua hankittua ja eiköhän kohta elämä ala taas hymyillä :)


Kaikilla lapsilla häikkää puheessa jos jonkinlaista yhdellä diagnosoitu puheenkehityksen häiriö.


Yritän näin pitää hiukan "päiväkirjaa" meidän arjesta.


Lukijoita joko tulee tai ei siitä en stressiä ota.