Yksinäisyys

Tää yksinäisyys välillä raastaa mua..


Vaikka yksin olekaan mutta tuntuu kuin olisin.
Mulla on ihana mies ja lapset mutta kaipaan elämääni muutakin ja ne on ystäviä,
harmi ettei niitä vain tunnu olevan.


Olen kyllästynyt näihin "ystäviin" ketkä ottavat yhteyttä vain kun tahtovat jotain.
Olen kyllästynyt siihen että vaikka nämä "ystävät" tietävät että mulla ei kaikki olo okei ni kukaan ei kuitenkaan yhteyttä pidä saati kysy miten menee?


Miksi sen pitää aina olla minä kuka pitää huolen että yhteyttä pidetään,
Miksi minä olen niin hiton sinisilmäinen etten osaa vain olla välittämättä ja antaa olla?


Mä olen niin huono tutustumaan uusiin ihmisiin, aina tuntuu että kaikki vain arvostelee, miten pukeudut, miten kilttejä lapset ovat, miten kiiltävä koti on ym.


Olen niin epävarma itsestäni etten osaa olla oma itseni ja jos jollekin puhun ja huomaan että toinen elehtii kerrankin niin et joo-o tai alkaa puhua yhtäkkiä kesken jutun jollekin muulle sulkeudun ja tekisi mieleni itkeä.
Ja yleensä sitten lähden kotiin.


Huomaan että usein puran huonoa oloani noihin lapsiin mikä on suuri harmi.